Isolla kirkolla on yksi kunnollinen lastenhoitohuone eräässä Rosso-nimisessä kuppilassa. Se on tilava, siellä on hyvä hoitopöytä, sinne mahtuu rattaiden kanssa jne. Ilmeisesti sinne mahtuu myös keskimäärin kolme teinityttöä yhdellä kertaa. Raput alas ja vessoja olisi käytettävissä ties kuinka monta, mutta ilmeisesti teinitytöille ei kelpaa, jos on pönttöjen välissä seinät. Vai onko niin, että vesassa käynti on niin jännittävä asia, ettei rakko rentoudu jos ei ole kaveri vieressä kannustamassa? Tämä kimppavessailuhan jatkuu kyllä joillakin aikuisenakin, etenkin baari-iltoina ja humalassa. Ehkä tämä täti on nyt vaan jotenkin pinna kireällä, kun muksun kanssa odottaa vartin oven takana ja lopulta lastenhoitohuoneesta tulee läjä teinejä ulos... Istuttiinhan sitä entisvanhaankin hyyskässä vierekkäisillä rei'illä. Meilläkin oli ala-asteella vielä huussi käytössä, muistaakseni ainakin ensimmäisellä luokalla. Mistä tuli mieleen, että näytti ala-aste muuttaneen nimeään Merituulen koulusta Terva-Toppilan kouluksi. Miksi? Toiset asiat muuttuvat, toiset näköjään eivät.

Kaupungilta tarttui mukaan korulukkoja, joista olisi tarkoitus tehdä silmukkamerkkejä. Ja piirrustuspaperia - sellaista joka ei ime tussia itseensä kuin sieni.

Puikoilla on muuten tavoista poiketen keinokuitulankaa. Nähtäväksi jää valmistuuko villatakki koskaan. Lohdukkeena sentään väri, joka ei kylläkään muistuta väriltään niin paljon sammalta kuin nimi olisi antanut olettaa mutta on riittävän mukavan vihreä, sekä SNYni lähettämät addit.