...pitkästä aikaa, terve.

Tirppa täytti kolme viikkoa ja vihdoin pääsin aloittamaan uuden käsityön. Virkatun jakun ja jopa ihan itselleni. Palautuminen lähtömuotoihin on jo sen verran hyvällä tolalla, että rohkenin aloittaa moisen projektin. Bambulankaa! Käsityöprojektin mahdollistaa paitsi mummun vierailu myös disflatyl, rela-tipat ja mallasuute - vatsavaivat ovat siis majoittuneet talouteemme. Vauvaelämää täällä. Helistimiä, tutteja ja pukluharsoja pitkin torppaa. Hyvin kotoisaa.

Hassuja juttuja tapahtuu. Pikkuista kun nostelee päivin öin, niin tottuu siihen kaikkeen pienuuteen. Pieni pää, pienet raajat ja ihan pikkuriikkiset sormet. Yöllä syötön jälkeen, kun käännyn Aviomies 1.2:n selkää vasten, hämmennyn AM1.2:n pään suuruudesta. Se on todella iso! Ja hiukset ovat niin karkeat.

Jo laitoksella meillä meni AM1.2:n kanssa ajatukset ristiin. Ihan sanatarkkaan en enää sanottua muista. Tapahtui imetyssession jälkeen:
AM1.2: No nyt ei sitten tyhjennys onnistu.
mää: Eipä niin (minulla oli ollut tarkoitus kokeilla sairaalan rintapumppua)
AM1.2: Niin, kun on se kolmen tonnin painorajoitus
mää: TÄH?

Niin, minä siis ajattelin rintapumppua ja AM1.2 puhui meidän likavesikaivon tyhjentämisestä... Meidän tiellä kun on aina keväisin kelirikko ja painorajoitus eikä puhdistuspoijjaat pääse säiliöautollaan tulemaan.

En mielestäni kuitenkaan olisi kolmen tonnin painorajoitusta ylittänyt vaikka painoa jonkin verran raskauden aikana kertyikin.

:D