Alustuksen jälkeen asiaan. Jos iltaisin harrastaa aivojumppaa, niin uni ei meinaa millään tulla aivojen vielä surratessa. Mietin unta odotellessa, että millainen on hyvä valokuva. Itselleni se on sellainen, joka synnyttää jonkinlaisia tunteita. Ja väistämättä kuvan on silloin oltava jollakin tavalla henkilökohtainen. Mikä tarkoittaa, että se ei välttämättä ole sommittelultaan yms. "oikeaoppinen". Noh, jonkun tuntemattoman ottama kuva tuntemattomasta paikasta, ihmisestä jne. voi olla loistava ja mahtava ja todella hieno. Mutta jotain silti puuttuu. Muisto.
Koetan laajentaa näkemyksiäni ja metsästän sitä oikeaoppista (oikeaoppisempaa) luontokuvaa. Tähän olen jokseenkin tyytyväinen, joskaan varsinainen luontokuva tämä ei ehkä kuitenkaan ole.
Hankintalistalla onkin kunnon makro lähikuvia varten.
Sama muuten pätee neuleisiin. Kaupan neuleet (vaikka ne olisi tehty käsin) eivät vedä vertoja omille tekeleille. Vaikka omissa on virheitä ja ne eivät ole aivan täydellisen sileitä, niin silti niistä tykkää enemmän. Ähäs, pääsinpäs aasinsillalla neulomiseen.
Kommentit