...dägä dägä dägä dägä bätmään.

Meillä oli eilen piskuinen lepakko keittiön nurkassa lattialla. Kaikessa äkäisyydessään varsin hellyttävä. Se mökötti nurkassa kunnes Aviomes 1.2 saalisti sen laatikkoon, jolloin pikkuisella olikin yhtäkkiä kovasti sanottavaa julkeasta siirtoyrityksestä. Mutta niin lähti rääpäle lentoon päästyään ulos. Lepakon ääni on muuten varsin hupaisaa säksätystä. Ei mitään käsitystä miten se pääsi sisälle, kun molemmissa ovissa kuitenkin on hyttysverhot.

Tytyn isovanhemmat pääsivät sisälle ihan omin avuin hekin ja tänään olikin pitkästä aikaa työpäivä, kun väikkärin viimeistä artikkelia pukkaa. Refereiden kommentit olivat varsin kesyjä, joten puoli päivää töissä ei tuntunut niin tuskaiselta kuin olisi saattanut hiukan ilkeämpien kommenttien takia olla. Varustauduin kuitenkin koetokseen suklaalla ja lopetin vastineen kirjoittamisen, kun tuli aika lähteä hierojalle. Ai raato, miten on hartiat jumissa. Ja kun tämä toinen kummallisen nautinnollinen koettelemus tuskaisuudestaan huolimatta oli ohi, oli aika lähteä juoksemaan hoidettavia asioita kaupungille. Tai hoitamaan juoksevia asioita. Sekäettä. Vaan löytyipä läjäpäin kivaa SNYlle, ihan parinkin kuukauden tarpeisiin niin ettei tartte täältä maalta kaupunkiin lähteä piiitkään aikaan (mitä nyt neuletapaamisiin ja hierojalle, mutta ne on kivoja juttuja toisin kuin kaupoissa ja pankissa asiointi). SNY-kierroksessa oli kyllä se hauska puoli, että itsellekin tarttui mukaan yhtä jos toista kirjakaupasta ja askartelukulmasta.