Ruiskukka on ollut aina yksi lempikukistani. Ikävä kyllä se on valjastettu erään puolueen käyttöön. Samoin on käynyt leppäkertulle tai oikeastaan seitsenpistepirkolle. Punainen ruusu on kuitenkin säilynyt punaisena ruusuna eikä apilankaan nähdessä ensimmäisenä tule mieleen politiikka. Apila assosioituu helpommin vaikka lehmään kuin pääministerin koottuihin seikkailuihin. Mistä lie johtuu, en tiedä. Mutta nyt ovat alkaneet vaaliohjelmat vaikuttaa jossain päin aivokuortani. Ruiskukasta kun tulee ensimmäisenä mieleen "vanhakantainen vastakkainasettelu" ja "tempputyöllistyminen". Tulee jo pikkuhiljaa korvista! Eikö ruiskukkapuolueen peejii, joka sattuu olemaan vielä nykyisestä kotikunnastani kotoisin, keksi yhtään mitään muuta sanottavaa? Savolainen sentään kun on, niin luulisi tarinaa riittävän (tarinaa siis edes, asiasta ei niin väliksi politiikassa kai muutenkaan). En kyllä kehu muitakaan puheenjohtajia edes kohtalaisesta suoriutumisesta vaalitenteissä. Vain muutama näyttää osaavan odottaa puheenvuoroaan ja lupauksia syydetään kilpaa samalla syytellen edellisiä hallituksia milloin mistäkin. Onneksi vaalit ovat kohta ohi ja ruiskukka voi palata olemaan ruiskukka. Samoin myös leppäkerttu, ruusu ja apila.

Joopa... tuli siis taas yöllä mietittyä hassuja, kun noron jälkimainingit herättivät.

Ainii, blondi tuli taloomme eilen. Vaikutti aika riitasoinnuttomalta tapaukselta ainakin näin alkuun. Jutteli kohtalaisen hiljaa Aviomies 1.2:n kanssa työhuoneen suljetun oven takana. Hyvin on solakka ja pitkäkaulainen sekä kohtalaisen muodokaskin enkä silti tunne minkäänmoista mustasukkaisuutta. Täällä me nyt kahdestaan odotellaan kolmatta osapuolta töistä palaavaksi. Tiedäppä vaikka alettaisiin salaa tehdä blondin kanssa tuttavuutta sillävälin. No ei meistä kyllä ylimpiä ystävyksiä tule, sillä mun sormet on tehty ennemminkin neulomista kuin kitaran soittoa varten. Kuvapäivitys siitä Debbie Blissin vauvahaalarista, jonka lapasista en ottanut tolkkua...
Shortly in English: Stomach virus has been now defeated, I hope. Noro-virus and a baby belly are not necessarily what I would call a perfect match. Monday was horrible, Tuesday almost as horrible, yesterday I could already think about eating something and this morning I actually ate... I also share Husband 1.2 with a pretty blond nowadays. She's quite lovely with her long neck and nice voice. And yet I'm not at all jealous. No yet at least. I'm talking about a new quitar that arrived our home yesterday... I think I'll stick to knitting and let Husband 1.2 take care of the blond one even though I had some serious trouble understanding the pattern for the mittens of this Debbie Bliss's model (as you see, I ended up neglecting that part of the pattern). Btw. the overall is for the baby, not for the polar bear (he just wanted to be a supermodel for a moment) ;)