Jurppi. Pahasti. Yöllä. Suututti paitsi se, että taas piti valvoa keskellä yötä se perinteiset pari tuntia (alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus), niin myös se, miten luonnoton kauneuskäsitys joillakin ihmisillä on. Siis koskien naisia. Tässäpä puolikuvitteellinen keskustelu:
-"Sulle voisi sopia hyvin semmonen vahvakin meikki"
-"Ja ajattelit sanoa tuon mulle SYYSTÄ ETTÄ? Arvaa kiinnostaako käyttää aikaa ja rahaa siihen, että näyttäisin täysin luonnottomalta? Oonko minä tullu sulle sanomaan, miten miellyttäisit mun silmää enemmän? No en, kun TYÖKAVERIN ei kai ole tarkoitus olla mikään silmänilo! Perk..e! Oon täällä töissä enkä näytillä!".

Moisen kommentin sain ihan oikeasti kerran, jo aikaa sitten. Taisin vastata jotain vähemmän kärkevää... Samanmoista kommenttia olen myös kuullut hiuksistani. Silloin kun ne olivat vielä lyhyet. Että voisin kuulemma kasvattaa pitkät hiukset. Niinkuinettämiksi? Pitäisikö minun siis käyttää samanmoista röyhkeyttä tyyliin "voisitko ajaa nuo onnettomat partakarvasi, kun ne näyttävät aivan naurettavilta?"

Oikeasti suututti yöllä. Vieläkin vähän. Tai aika paljon. On ne jotkut niin turkasen tyhmiä!!! Ja tän (ainakin läntisen) maailman kauneusihanne ihan sairas. Tuli niin suuri halu leikkauttaa taas hiukset lyhyttäkin lyhyemmäksi! Tosin siihen vaikutti suuresti myös aamuinen kuontalo, joka uhmasi painovoimaa ihan käsittämättömällä tavalla. Jos minua huomenna vielä jurppii aihe, niin tuun kyllä töihin Reinot ja muuminnahkahousut jalassa. Ja mahdollisesti Aviomies 1.2:n villapuserossa.