Niinhän siinä
sitten käy, että kun työpäiviä on enää kolme jäljellä, niin
tietokoneeni antaa niin kummallisia mallinnustuloksia ettei minun
neuroniyhteydet näytä riittävän alkuunsakaan niitä tulkitsemaan. Eilen
aamulla meinasin saada jonkinsortin slaagin, kun tajusin tulosongelman
olemassaolon. Nyt jo onnistun hengittämään tasaisesti, mutta tuloksista
en vieläkään oikein ota tolkkua. Taitaa äippäloma olla aika nimellinen
muksun syntymään asti... No, kai sitä tarttee päivittäisen annoksen
tiedettä ettei tule vieroitusoireita. Täytyy koettaa vierottua
pikkuhiljaa.
Mutta onneksi neulomisesta ei tarvitse vierottautua. Kuvaa ei nyt ole, mutta niistä eskimo-tossuista
tuli aikasta mielenkiintoiset. Noinniinkuin nätisti sanottuna. Muuten
onnistuivat kyllä oikein mukavasti, mutta kantapäähän tuli semmoinen
huovuttunut nytynen. Nuo tossuthan tehtiin neulomalla tasoa,
kääntämällä ja ompelemalla takasauma ja etusauma umpeen. Kannattanee
sitä kantapää miettiä uudestaan, jos mallia mielii käyttää.
Seuraavaksi
puikoille ei itseasiassa syntynytkään mitään vaan siirryin virkkaamaan
puseroa jo monta vuotta kaapissa lojuneista florica-langoista. Väreinä
porkkana, lanttu, pinaatti ja tumma harmaa. Helmaan tulee kaksi riviä
isoäidinneliöitä, jotka virkataan kolmivärisinä. Siinäpä sitä on
nysväämistä.
Pieni huvittava
kohtaus sattui päivänä eräänä. Sain kirjeen osoitteella "kädestä
käteen". Kuoressa luki paitsi nimeni, myös "Huom! Anna Aviomies
1.2:lle"... (tietty siinä oli henkilökohtaisen puuhapeteni oikea nimi,
mutta enpä sitä nyt täällä julista). :D Väittäisin olevani siinämäärin
paksussa kunnossa, että jotain tuohon suuntaan on jossain vaiheessa
täytynyt jo tapahtua. Selitys: kirjelähettinä toimi ensin Aviomies
1.2:n pikkuveli, jolle huomautus oli (kai/ehkä/luulisin) alunperin
osoitettu.
Vatsa-asukas lähettää kai terveisiä, kovasti yrittää ainakin yltää kylkiluiden välistä näppäimistölle saakka...
torstai, 8. helmikuu 2007
Kommentit