Niinhän siinä sitten käy, että kun työpäiviä on enää kolme jäljellä, niin tietokoneeni antaa niin kummallisia mallinnustuloksia ettei minun neuroniyhteydet näytä riittävän alkuunsakaan niitä tulkitsemaan. Eilen aamulla meinasin saada jonkinsortin slaagin, kun tajusin tulosongelman olemassaolon. Nyt jo onnistun hengittämään tasaisesti, mutta tuloksista en vieläkään oikein ota tolkkua. Taitaa äippäloma olla aika nimellinen muksun syntymään asti... No, kai sitä tarttee päivittäisen annoksen tiedettä ettei tule vieroitusoireita. Täytyy koettaa vierottua pikkuhiljaa.

Mutta onneksi neulomisesta ei tarvitse vierottautua. Kuvaa ei nyt ole, mutta niistä eskimo-tossuista tuli aikasta mielenkiintoiset. Noinniinkuin nätisti sanottuna. Muuten onnistuivat kyllä oikein mukavasti, mutta kantapäähän tuli semmoinen huovuttunut nytynen. Nuo tossuthan tehtiin neulomalla tasoa, kääntämällä ja ompelemalla takasauma ja etusauma umpeen. Kannattanee sitä kantapää miettiä uudestaan, jos mallia mielii käyttää.

Seuraavaksi puikoille ei itseasiassa syntynytkään mitään vaan siirryin virkkaamaan puseroa jo monta vuotta kaapissa lojuneista florica-langoista. Väreinä porkkana, lanttu, pinaatti ja tumma harmaa. Helmaan tulee kaksi riviä isoäidinneliöitä, jotka virkataan kolmivärisinä. Siinäpä sitä on nysväämistä.

Pieni huvittava kohtaus sattui päivänä eräänä. Sain kirjeen osoitteella "kädestä käteen". Kuoressa luki paitsi nimeni, myös "Huom! Anna Aviomies 1.2:lle"... (tietty siinä oli henkilökohtaisen puuhapeteni oikea nimi, mutta enpä sitä nyt täällä julista). :D Väittäisin olevani siinämäärin paksussa kunnossa, että jotain tuohon suuntaan on jossain vaiheessa täytynyt jo tapahtua. Selitys: kirjelähettinä toimi ensin Aviomies 1.2:n pikkuveli, jolle huomautus oli (kai/ehkä/luulisin) alunperin osoitettu.

Vatsa-asukas lähettää kai terveisiä, kovasti yrittää ainakin yltää kylkiluiden välistä näppäimistölle saakka...