...kaupungilla
hengailu ovat tämän päivän teemoja. Tulin siis yliopistolle. Aasinkorva
nuupotti pöydällä, mutta mikään muu ei ollut muuttunut. Kukaan ei ole
kirjoittanut partitioitumisteoriaa uudestaan tai lytännyt viimeisintä
artikkeliani. Tuo artikkeli on nyt editorin käsittelyssä, toivottavasti
se hyväksytään julkaistavaksi. Sitten puuttuisi enää vain yksi väkerrys
ja sen ei tarvitse olla edes ihkaoma, kunhan mukana notkun (eli siis
ajan mallia, joka pohjautuu teoriaan, joka pitäisi muokata uuteen
uskoon ennenkuin ajan mallia... kuulostaa ihan pikkuisen siltä, että ei
tule tapahtumaan ihan pikapuoliin). Vaan kyllä se väikkäri syntyy
ainakin melkein yhtä todennäköisesti kuin sisuskamunikin,
joka ei sekään kyllä ole antanut minkäänmoista vihjettä aikeesta
ulkoistaa itsensä. Sitä odottaessa järjestelen työpisteeni niin että
joku pahaa aavistamaton kesätyöntekijä voi alkaa yo-uralle jämähtämisen
tältä samaiselta tuolilta.
Kamera on kotona, joten kuvapäivitykseen saakka voit kuvitella tähän kuvan
*lakanapinosta*
ja tähän
*tekeillä olevasta neulehaalarista*
sekä
*kirahvivanupuvusta*
Tuplaässistä
toinen kävi viime viikolla kylässä ja toi siis saarivaltakunnasta
tuliaisiksi vallan suloisen kirahvipuvun. Kiraffia ei meidän muksusta
näillä jantantappigeeneillä tule, joten hyvä että voi naamioitua
vanupuvulla! Kiitos myös toiselle S:lle!
Lakanapinosta voin sanoa sen verran, että olen nyt tutustunut
lankasuoran inversioon, lankakieroon. Otin pari vanhaa lakanaa
uusiokäyttöön muksulle. Revin lakanan optimistisesti kolmeen osaan ja
päärmäsin reunat. Että osasi olla kiero lakana! Pinnasängyn pituuden
matkalla lakana kapeni niin, että toinen pääty on seitsemisen senttiä
kapoisempi kuin toinen. Samaista lakanaa on meidän huushollissa manattu
joka kerta, kun lakanoita on kaappiin viikattu. Eli lankakierous on
kyllä ollut tiedossa, mutta jotenkin vaan en arvannut sen olevan ihan
noin paha. Ei ole kyllä muutenkaan laadussa kehumista, sillä lankakiero
lakana oli saavuttanut lähes saman pehmeysasteen kuin mummon kirjoma
lakana, joka siis on ollut käytössä muutaman vuosikymmenen pitempään ja
saavuttanut vasta nyt sen "oi kuinka unettavan lutuinen"-asteen (siis
sen, jolloin aamuisin vuoteesta nouseminen on kaksinverroin vaikeampaa
kuin normaalisti ja nelinkerroin vaikeampaa se on jos puolisko kääntää
täkin ympäri niin että viileä pehmeä aamulakana osuu iholle), jonka
nykylakanat tuntuvat saavuttavan parissa vuodessa.
Toinen asia, johon olisin voinut jättää tutustumatta oli viikonloppuna
ostettu wc-löyhkätin, siis inversio raikastimelle. Nyt haesoo hyyskä
hedelmä-mixille eli jotakuinkin semmoiselle hajustetulle pyyhekumille,
jota ala-asteella nuuhkittiin. Taidan mieluummin antaa kalkin kertyä
kuin nuuskuttaa hedelmäsekoituksen hajuista huussia.
Mainittakoon vielä, että neulontaurani aikana en ole vielä törmännyt
malliin, jota en osaisi neuloa. Joko olen neulonut vain helppoja
malleja tai tuuri on ollut suosiollinen ja älli pelannut. Neuvolassa
kyllä varoittelivat, että näillä viikoilla raskaana olevan
aivokapasiteetti on pienimmillään. Ja siltä tuntui lauantaina, kun
ihmettelin jossain vanhassa Novitassa olleen Debbie Blissin
vauvahaalarin mallin lapasen ohjetta. Muuten haalari näyttää ihan
haalarilta, mutta ei siitä lapasosasta tule kyllä yhtään mitään.
Toisekseen juteltuani mummoni kanssa, tulimme yhdessä siihen tulokseen,
että haalariin ei kannata kiinteitä lapasia neuloakaan, kun ne
kuitenkin lutkutetaan suussa litimäriksi. Irtolapaset voipi sitten
pestä tarpeen mukaan (seliselisiiseli... kuitenkin jäi vaivaamaan, kun
en sitä mallia tajunnut).
No nyt järjestelemään papereita mappeihin. Ja sit kaupungille vaappumaan kunnollista teepannua etsimään.
tiistai, 27. helmikuu 2007
Kommentit