...kaupungilla hengailu ovat tämän päivän teemoja. Tulin siis yliopistolle. Aasinkorva nuupotti pöydällä, mutta mikään muu ei ollut muuttunut. Kukaan ei ole kirjoittanut partitioitumisteoriaa uudestaan tai lytännyt viimeisintä artikkeliani. Tuo artikkeli on nyt editorin käsittelyssä, toivottavasti se hyväksytään julkaistavaksi. Sitten puuttuisi enää vain yksi väkerrys ja sen ei tarvitse olla edes ihkaoma, kunhan mukana notkun (eli siis ajan mallia, joka pohjautuu teoriaan, joka pitäisi muokata uuteen uskoon ennenkuin ajan mallia... kuulostaa ihan pikkuisen siltä, että ei tule tapahtumaan ihan pikapuoliin). Vaan kyllä se väikkäri syntyy ainakin melkein yhtä todennäköisesti kuin sisuskamunikin, joka ei sekään kyllä ole antanut minkäänmoista vihjettä aikeesta ulkoistaa itsensä. Sitä odottaessa järjestelen työpisteeni niin että joku pahaa aavistamaton kesätyöntekijä voi alkaa yo-uralle jämähtämisen tältä samaiselta tuolilta.

Kamera on kotona, joten kuvapäivitykseen saakka voit kuvitella tähän kuvan
*lakanapinosta*
ja tähän
*tekeillä olevasta neulehaalarista*
sekä
*kirahvivanupuvusta*

Tuplaässistä toinen kävi viime viikolla kylässä ja toi siis saarivaltakunnasta tuliaisiksi vallan suloisen kirahvipuvun. Kiraffia ei meidän muksusta näillä jantantappigeeneillä tule, joten hyvä että voi naamioitua vanupuvulla! Kiitos myös toiselle S:lle!

Lakanapinosta voin sanoa sen verran, että olen nyt tutustunut lankasuoran inversioon, lankakieroon. Otin pari vanhaa lakanaa uusiokäyttöön muksulle. Revin lakanan optimistisesti kolmeen osaan ja päärmäsin reunat. Että osasi olla kiero lakana! Pinnasängyn pituuden matkalla lakana kapeni niin, että toinen pääty on seitsemisen senttiä kapoisempi kuin toinen. Samaista lakanaa on meidän huushollissa manattu joka kerta, kun lakanoita on kaappiin viikattu. Eli lankakierous on kyllä ollut tiedossa, mutta jotenkin vaan en arvannut sen olevan ihan noin paha. Ei ole kyllä muutenkaan laadussa kehumista, sillä lankakiero lakana oli saavuttanut lähes saman pehmeysasteen kuin mummon kirjoma lakana, joka siis on ollut käytössä muutaman vuosikymmenen pitempään ja saavuttanut vasta nyt sen "oi kuinka unettavan lutuinen"-asteen (siis sen, jolloin aamuisin vuoteesta nouseminen on kaksinverroin vaikeampaa kuin normaalisti ja nelinkerroin vaikeampaa se on jos puolisko kääntää täkin ympäri niin että viileä pehmeä aamulakana osuu iholle), jonka nykylakanat tuntuvat saavuttavan parissa vuodessa.

Toinen asia, johon olisin voinut jättää tutustumatta oli viikonloppuna ostettu wc-löyhkätin, siis inversio raikastimelle. Nyt haesoo hyyskä hedelmä-mixille eli jotakuinkin semmoiselle hajustetulle pyyhekumille, jota ala-asteella nuuhkittiin. Taidan mieluummin antaa kalkin kertyä kuin nuuskuttaa hedelmäsekoituksen hajuista huussia.

Mainittakoon vielä, että neulontaurani aikana en ole vielä törmännyt malliin, jota en osaisi neuloa. Joko olen neulonut vain helppoja malleja tai tuuri on ollut suosiollinen ja älli pelannut. Neuvolassa kyllä varoittelivat, että näillä viikoilla raskaana olevan aivokapasiteetti on pienimmillään. Ja siltä tuntui lauantaina, kun ihmettelin jossain vanhassa Novitassa olleen Debbie Blissin vauvahaalarin mallin lapasen ohjetta. Muuten haalari näyttää ihan haalarilta, mutta ei siitä lapasosasta tule kyllä yhtään mitään. Toisekseen juteltuani mummoni kanssa, tulimme yhdessä siihen tulokseen, että haalariin ei kannata kiinteitä lapasia neuloakaan, kun ne kuitenkin lutkutetaan suussa litimäriksi. Irtolapaset voipi sitten pestä tarpeen mukaan (seliselisiiseli... kuitenkin jäi vaivaamaan, kun en sitä mallia tajunnut).

No nyt järjestelemään papereita mappeihin. Ja sit kaupungille vaappumaan kunnollista teepannua etsimään.